On siis kevät.
Kauhistuttavat rytmihäiriöt vuorottelevat keskenään pääni sisällä. Toiset vaativat ambulanssin soittamista ja toiset taas tuottavat normaalia pahaa oloa ja voimattomuutta. En osaa enää nukkua. Valvon yöt ja odotan aamua ja oppitunteja. Unen puute saa minut hourailemaan valvetilassa
Kauhistuttavampaa on kuitenkin seurata AY- liikkeet , hallituksen ja EK:n kuolontanssia. Minulla on tästä kaikesta edes selviytymisen mahdollisuus. Tällä kansakunnalla ei sitä ole, ellei joku asia muutu muutamassa viikossa.
Kaupan kassalla PAM- neiti on edelleen seksikäs ja viehkeä. Hän ei ole ottanut hartioilleen sitä kaapua, jota sinne sovittaa julkinen sana ja se väki, jollei ei mitenkään koskaan käy yhdessäkään uudistuksessa. Kaupan neiti on leikuuttanut hiuksistaan poikatukan. Se saa hänet näyttämään siistiltä, mutta vähän tiukalta. Kehuin tukkaa ja hän punastui.
Hän on relikti menneiltä ajoilta. Hän on ikiaikainen miesasiakkaan haavekuva. Hän saa rahantuhlauksen ja ostokset tuntumaan Gin-Tonicilta lentoaseman lähtöloungessa.
Isoisäni uhkasi kerran laittaa nuoren naismyyjän reppuunsa ja viedä tämän mukanaan. Uskon, että se olisi jäänyt puheen asteelle. Saimi - mummu oli jo siinä vaiheessa isoisän kanssa päässyt keskitettyyn ratkaisuun, jossa ansio- ja nautintatason nousu oli turvattua, mutta ei itsestään selvää.
Ja lopuksi tältä paikalta
Jos valtio haluaisi nyt yhtäkkiä päästä kaikista vaikeuksistaan muuttamalla omaisuuttaan rahaksi, se olisi jo mahdotonta. Otetaan esimerkki. Suomessa kasvaa noin 2200 milj. kuutiometriä puuta. Jos päättäisimme yhteistuumin nyt hakata kaikki Suomen metsän avohakkuulla, ja myydä ne puut kuvitteellisille markkinoille niin, että markkinat eivät siitä mitenkään häiriintyisi, saisimme noin 30 euron kuutiometrihinnan perusteella jotain 66 miljardia euroa. Meillä on kuitenkin velkaa noin 100 miljardia.
Meille jäisi putipuhdas maa kuumaisemineen ja 34 miljardia velkaa.
Minun ongelmani on unettomuus ja päälle kaatuva stressi. Tämän maan talouselämän pitäisi myös kaiken järjen mukaan olla uneton ja ahdistunut. Minä voin mennä aina työterveyshuoltoon. Tällä maalla asiat ovat huonommin.
Tuolla 100 miljardilla muuten ylläpitäisi puolustuslaitosta 40 vuotta. Sillä sadalla miljardilla huolehtisi huostaan otetuista lapsista 60 vuotta. Sillä 100 miljardilla hoitaisi turvapaikkaongelmaa 130 vuotta.
Paha vain, että meillä ei ole sitä 100 miljardia. Samaan aikaan työnantajan keskusyksikkö tinkaa minulta, missä on tämän koulutuskuntayhtymän jäteruoka -vaaka ?
Se onneksi eilen löytyi, joten voimme jatkaa toimintaamme häiriintymättä ja riemua täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti