Lepäävä silta
torstai 17. maaliskuuta 2016
Perhe
Opetin nuorisolle tänään äidinkieltä. Virittäydyimme kielelliseen ilmaisuun Mind- map tyylillä, eli ensin opiskelija teki miellekartan omasta perheestään. Kuusitoistavuotiailla ei ole yleensä vielä varsinaista omaa perhettä, vaan tietenkin me teimme miellekartan siitä perheestä, johon asianomainen kuuluu.
Huomasin asiassa monta ongelmaa.
Ensimmäinen ongelma oli hyvin arvattavissa. Moni nuorimies mieluummin rassaisi mopoa tai kevytmoottoripyörää. Kokonaisen lauseen rakentaminen kirjoittamalla on yllättävän vaikea asia. Tämä taito näyttää nykynuorison keskuudessa polarisoituvat voimakkaasti. Osa opiskelijoista oli hyvin lahjakkaita ja tuottivat tajunnanvirralla tekstiä, joka olisi saanut James Joycen luopumaan kokonaan kirjallisesta urastaan.
Toinen ongelma oli sangen yllättävä. Muutamien opiskelijoiden perhesuhteet olivat sangen monimutkaisia rakenteeltaan. Eräällä nuorella miehelläkin oli isä, äiti, isäpuoli ja kaksi äitipuolta. Sen lisäksi hänellä oli sisaruksia. Nopeasti laskien hänellä saattoi olla viisi isoisää ja viisi isoäitiä.
Jäin pohtimaan asiaa. Järkeni on nyt vähän jäissä. Jäin hahmottelemaan vähän sitä, missä järjestyksessä nuoren miehen vanhemmat olivat parisuhteitaan etsineet, muodostaneet ja purkaneet. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että nuorimies oli asioiden suhteista perillä ja nimitti kaikkia lämpimin ja kaipaavin termein.
Kuvassa on isoisäni isä perheineen.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Huijauksia
Viime päivinä on käynyt selvästi ilmi se, että ihmiselo perustuu huijaamiselle. Hakkapeliitta on huijausta, tennistähti Sharapova on huijausta, Passat on huijausta, suksisauvoissa ei ole hiilikuitua, vaan kusilaitaa, eli lasikuitua ja nyt sitten uusimpana huijauksena leviää varma tieto siitä, että ydinlaskeuma ei päällemme Cesiumin muodossa tullutkaan, vaan Säteilyturvakeskuksen autotalliin oli pojilta unohtunut duunikamoja.
En luota enää mihinkään. Huijausta on kaikki. Yhteiskuntasopimusta kasataan kuudetta kertaa. Ja kun se on saatu kasaan, tulee joku " akateeminen karjalaseura" tai muu vastaava työtä vieroksuva edustusryhmittymä, joka sanoo, että aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle.
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Lepakot ovat saapuneet
On siis kevät.
Kauhistuttavat rytmihäiriöt vuorottelevat keskenään pääni sisällä. Toiset vaativat ambulanssin soittamista ja toiset taas tuottavat normaalia pahaa oloa ja voimattomuutta. En osaa enää nukkua. Valvon yöt ja odotan aamua ja oppitunteja. Unen puute saa minut hourailemaan valvetilassa
Kauhistuttavampaa on kuitenkin seurata AY- liikkeet , hallituksen ja EK:n kuolontanssia. Minulla on tästä kaikesta edes selviytymisen mahdollisuus. Tällä kansakunnalla ei sitä ole, ellei joku asia muutu muutamassa viikossa.
Kaupan kassalla PAM- neiti on edelleen seksikäs ja viehkeä. Hän ei ole ottanut hartioilleen sitä kaapua, jota sinne sovittaa julkinen sana ja se väki, jollei ei mitenkään koskaan käy yhdessäkään uudistuksessa. Kaupan neiti on leikuuttanut hiuksistaan poikatukan. Se saa hänet näyttämään siistiltä, mutta vähän tiukalta. Kehuin tukkaa ja hän punastui.
Hän on relikti menneiltä ajoilta. Hän on ikiaikainen miesasiakkaan haavekuva. Hän saa rahantuhlauksen ja ostokset tuntumaan Gin-Tonicilta lentoaseman lähtöloungessa.
Isoisäni uhkasi kerran laittaa nuoren naismyyjän reppuunsa ja viedä tämän mukanaan. Uskon, että se olisi jäänyt puheen asteelle. Saimi - mummu oli jo siinä vaiheessa isoisän kanssa päässyt keskitettyyn ratkaisuun, jossa ansio- ja nautintatason nousu oli turvattua, mutta ei itsestään selvää.
Ja lopuksi tältä paikalta
Jos valtio haluaisi nyt yhtäkkiä päästä kaikista vaikeuksistaan muuttamalla omaisuuttaan rahaksi, se olisi jo mahdotonta. Otetaan esimerkki. Suomessa kasvaa noin 2200 milj. kuutiometriä puuta. Jos päättäisimme yhteistuumin nyt hakata kaikki Suomen metsän avohakkuulla, ja myydä ne puut kuvitteellisille markkinoille niin, että markkinat eivät siitä mitenkään häiriintyisi, saisimme noin 30 euron kuutiometrihinnan perusteella jotain 66 miljardia euroa. Meillä on kuitenkin velkaa noin 100 miljardia.
Meille jäisi putipuhdas maa kuumaisemineen ja 34 miljardia velkaa.
Minun ongelmani on unettomuus ja päälle kaatuva stressi. Tämän maan talouselämän pitäisi myös kaiken järjen mukaan olla uneton ja ahdistunut. Minä voin mennä aina työterveyshuoltoon. Tällä maalla asiat ovat huonommin.
Tuolla 100 miljardilla muuten ylläpitäisi puolustuslaitosta 40 vuotta. Sillä sadalla miljardilla huolehtisi huostaan otetuista lapsista 60 vuotta. Sillä 100 miljardilla hoitaisi turvapaikkaongelmaa 130 vuotta.
Paha vain, että meillä ei ole sitä 100 miljardia. Samaan aikaan työnantajan keskusyksikkö tinkaa minulta, missä on tämän koulutuskuntayhtymän jäteruoka -vaaka ?
Se onneksi eilen löytyi, joten voimme jatkaa toimintaamme häiriintymättä ja riemua täynnä.
Kauhistuttavat rytmihäiriöt vuorottelevat keskenään pääni sisällä. Toiset vaativat ambulanssin soittamista ja toiset taas tuottavat normaalia pahaa oloa ja voimattomuutta. En osaa enää nukkua. Valvon yöt ja odotan aamua ja oppitunteja. Unen puute saa minut hourailemaan valvetilassa
Kauhistuttavampaa on kuitenkin seurata AY- liikkeet , hallituksen ja EK:n kuolontanssia. Minulla on tästä kaikesta edes selviytymisen mahdollisuus. Tällä kansakunnalla ei sitä ole, ellei joku asia muutu muutamassa viikossa.
Kaupan kassalla PAM- neiti on edelleen seksikäs ja viehkeä. Hän ei ole ottanut hartioilleen sitä kaapua, jota sinne sovittaa julkinen sana ja se väki, jollei ei mitenkään koskaan käy yhdessäkään uudistuksessa. Kaupan neiti on leikuuttanut hiuksistaan poikatukan. Se saa hänet näyttämään siistiltä, mutta vähän tiukalta. Kehuin tukkaa ja hän punastui.
Hän on relikti menneiltä ajoilta. Hän on ikiaikainen miesasiakkaan haavekuva. Hän saa rahantuhlauksen ja ostokset tuntumaan Gin-Tonicilta lentoaseman lähtöloungessa.
Isoisäni uhkasi kerran laittaa nuoren naismyyjän reppuunsa ja viedä tämän mukanaan. Uskon, että se olisi jäänyt puheen asteelle. Saimi - mummu oli jo siinä vaiheessa isoisän kanssa päässyt keskitettyyn ratkaisuun, jossa ansio- ja nautintatason nousu oli turvattua, mutta ei itsestään selvää.
Ja lopuksi tältä paikalta
Jos valtio haluaisi nyt yhtäkkiä päästä kaikista vaikeuksistaan muuttamalla omaisuuttaan rahaksi, se olisi jo mahdotonta. Otetaan esimerkki. Suomessa kasvaa noin 2200 milj. kuutiometriä puuta. Jos päättäisimme yhteistuumin nyt hakata kaikki Suomen metsän avohakkuulla, ja myydä ne puut kuvitteellisille markkinoille niin, että markkinat eivät siitä mitenkään häiriintyisi, saisimme noin 30 euron kuutiometrihinnan perusteella jotain 66 miljardia euroa. Meillä on kuitenkin velkaa noin 100 miljardia.
Meille jäisi putipuhdas maa kuumaisemineen ja 34 miljardia velkaa.
Minun ongelmani on unettomuus ja päälle kaatuva stressi. Tämän maan talouselämän pitäisi myös kaiken järjen mukaan olla uneton ja ahdistunut. Minä voin mennä aina työterveyshuoltoon. Tällä maalla asiat ovat huonommin.
Tuolla 100 miljardilla muuten ylläpitäisi puolustuslaitosta 40 vuotta. Sillä sadalla miljardilla huolehtisi huostaan otetuista lapsista 60 vuotta. Sillä 100 miljardilla hoitaisi turvapaikkaongelmaa 130 vuotta.
Paha vain, että meillä ei ole sitä 100 miljardia. Samaan aikaan työnantajan keskusyksikkö tinkaa minulta, missä on tämän koulutuskuntayhtymän jäteruoka -vaaka ?
Se onneksi eilen löytyi, joten voimme jatkaa toimintaamme häiriintymättä ja riemua täynnä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)