Miehelle tärkeintä on selvitä kunnialla ja naarmuitta auton vuosikatsastuksesta. Erityisen kunniakasta on selvitä oman auton katsastuksesta. Sellainen menestys antaa glamouria miesporukoissa. Kaikkein parasta olisi tietenkin se, että autossa olisi joku vika, jota katsastusmies ei huomaisi.
Minä epäonnistuin tänään vaimoni auton katsastuksessa kuin akat. Saattoi olla viimeinen kerta, kun itse vien autoa sinne.
Autoa kehuttiin kovasti. Minulle sanottiin, että nivelet sillä on priimakunnossa. Mistään ei klenkkaa, eikä kalise. Jarrut aavistuksen puoltavat vasemmalle. Sanoin katsastusmiehelle, että omistajallakin on sitä suvussa. Samaa tautia.
Heidän pakokaasuanturinsa ja mittarinsa olivat rikki. Jo edellisen auton kohdalla tuliterä Nissan sai letkun perseeseensä kolme kertaa, ennen kuin säädyllisiä lukemia alkoi tulla. Vaimon auto ei suostunut edes uusinta - otoilla antamaan laillisia pitoisuuksia. Arveltiin että Passat, mikä Passat.
Lappuun kirjoitettiin, että kelpaa, vaikka lukemat olivat suuret. Rajalukemat olivat suuremmat vielä viime vuonna, mutta nyt sitten tietokone kuulemma antaa kaikille tämän merkkisille pienemmät vaatimukset. Katsastusmies kysyi, kelpaako minulle. Sanoin, että kelpaa. Kielesi mittauslappuja tienpäällä näyttämästä. Sanoin sen ensi tilassa repiväni.
Sitten hän sanoi, että vaihdekeppi on kankea ja jäykkä ja synkronointirenkaat on ehkä menossa. Siitä oltiin yhtä mieltä. Naisväki ryskäyttää vaihteet tuosta vain, väkisin ja ilman tunnetta. Puhuttiin siitä, että jos kaikissa autoissa edelleen olisi 544 PV -Volvon vaihdekeppi, laatikko kyllä ehtisi mukaan, sillä vaihdekepin liikkeet olisivat sen verran pitkät, että niitä vaihteita ei hätäisinkään emo runno päälle. Vanhemmissa Muna - Volvoissa tosin synkronointia ei ollut, joten hätäilyäkään ei saanut olla.
Kysyin, vaihdanko laatikon vai vaimon. Katsastusmies sanoi että mitä turhia, tuolla laatikolla ajaa ihan hyvin. Jäin miettimää, mitä teen sitten vaimon suhteen.
Minä en huomannut siinä laatikossa mitään ihmeellistä.
Kuvassa kaunis ja yksinkertainen 544 - Volvon laatikko
Eipäs yleistetä! Kyllä tunnetta löytyy monestikin, ja juttelenkin välillä vaihteistolle (etenkin kakkosvaihteelle kylmillä ilmoilla ja pakille kaikilla ilmoilla) ja viimemmäksi ovikotelolle. Yleensä vienolla äänellä "no mitä perkelettä" tai jotain muuta nättiä. Tunteella.
VastaaPoistaMinulla oli aikoinaan MB 240 3.0 vitoskoneella. Sen sai lähtemään käyntiin aina helposti silittelemällä ja sitten konepellin edessä kuiskaamalla - " Jos et nyt lähde käyntiin, myyn sinut mustalaisille" .
PoistaVain kerran se ei tehonnut. Kuopiossa Puijolla oli 27 miinusta, eikä sähkötolppaa mailla halmeilla. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja pysäköinyt Vanhan Rouvan Puijon rinteelle, lähelle lakipistettä. Kerrankin mäkistartti oli varma ja sutjakka suorittaa.
Tunnuskokeilu
VastaaPoista