Paha paikka

Pelasin tänään täyden kierroksen. Meitä oli kolme  iloista  herraa vihreillä väylillä, eikä meidän ajatuksissamme  työ juuri liikkunut. Yksi oli juuri saanut  eläkeläiskortin, toinen oli työtön ja minä ainoa, jolla oli kontakteja työelämään, mutta joka aktiivisesti yritti unohtaa työelämän.

Ennen peliä yksi meistä  kertoi ystävästä, joka oli viety ambulanssilla keskussairaalaan iltapäivällä. Suonet olivat olleet tukossa. Mentiin ykköselle ja lyötiin  tiit ketoon ja pallot niiden pintaan. Ajateltiin, että  peli vie pelon. Kaveri selviää ja me  mennään   par -vauhtia kupista kuppiin

Vitosväylällä  käveli tyyllikkäästi laulujoutsen.  Tämä laji oli kuolla sukupuuttoon  sodan jälkeen. Nyt sen yksilön edustajat taapertavat ylväinä ja pelottomina   kaikkialla, mihin ihminen on mehevää vihreää ruohoa  järjestänyt.

Kummallinen maailma. Työ on ihmisiltä kadonnut. Satojatuhansia  kävelee tuolla kaduilla  keskellä kirkasta päivää. Ei ole työtä. Ei ole tulevaisuutta.

Samaan aikaan 15  laulujoutsenta on  kasvanut  kymmenien tuhansien  parviksi. Ne paskovat pellot ja tallovat kasvustot. Tietenkin ne ovat kaikki rauhoitettuja. Ja tietenkin ne vievät  hanhilta pesimäpaikat ja tietenkin se on typerää, kun niitä ei saa edes metsästää.

Paitsi , että oli aika majesteetillista, kun  par kolmosen  väylällä  joutsen taaperteli valkoisena kohti griiniä ja me katseltiin  kutoselta 30 m päästä.  En tiedä, mitä muut miettivät. Minä ajattelin, että   enkeli tuli juttelemaan meille ja  kertomaan, että   nyt on kaverilla  paha paikka.