Maahanmuuttaja

Kansanedustaja Immonen ei tykkää minusta. Olen nimittäin kaksinkertaisesti hänen hampaissaan ja  kahtena kivenä molemmissa Immosen kengissä. Olen maahanmuuttajan jälkeläinen, mutta mikä pahinta, olen  myös pakolaisen jälkeläinen. Voi helvetin helvetti sentään...!!!

Olen  viikonlopun jälkeen  pysytellyt  hissun kissun tästä asiasta. Asia pätkähti mieleeni Joen kaupungissa, jossa  olin  mukana  suvun nuoren miehen kastejuhlassa. Pätkähti mieleeni siitä, että nuori mies on  1/8 osaltaan mukana siinä samassa  pakolainen/ maahanmuuttaja -sopassa.

Äitini tuli tänne länsirannikolle ensimmäisen kerran  joulukuussa 1939. Sitten hän tuli uudelleen 1944. Eikä hän sitten ole  pois lähtenyt . Ei hän myöskään ole terroritekoja tehnyt. Hän on opetellut Rauman giälen, pitsinnypläyksen ja satakuntalaisen  tripla-hämäyksen. Sanalla sanoen, hän on kotoutunut oikein hyvin.  Vaikeampaa minun on ollut kotiutua Keski-Suomeen.

Äitini vanhin tunnettu esi-isä oli Dietrich - niminen saksalainen kaveri, joka 1500 - luvulla ansaitsi  elantonsa Itämerellä evakuointi -tehtävissä. Pahat kielet nimittävät sitä jossain lähteissä myös  merirosvoudeksi. Vaikea sanoa.. mikä on oikeus ja kohtuus ja totuus...

Joka tapauksessa 1500 luvulla Kustaa Vaasa  kielsi moisen  elinkeinon hirttotuomion uhalla, jolloin ko. Dietrich päätti rantautua jollekin kaukaisella  ja rauhalliselle rannalle. Hän suuntasi  laivansa Viipuriin ja  hirtti itsensä  hiljalleen, niin kuin balladissa oivallisesti sanotaan, hirtti kauppiaan kauniin tyttären  kanssa ja jäi touhuamaan sekalaisia juttuja loppuelämäkseen Viipurin  katukuvaan. Mitä nyt maahanmuuttajat  touhuavat...

Jos kuka on käynyt Viipurissa  ja nähnyt sen Pyöreän tornin, niin sen tornin seinässä voi vieläkin nähdä  kiviseinään hakatut   noin 10 cm korkeat nimikirjaimet D ja M. Ne ovat  sillä puolen tornia, joka on  kohden viereisessä rakennuksessa  olevaa  Nord West - ravintolaa.  Siihen Pyöreän Tornin  seinään on maahanmuuttaja   1550 hakannut nimensä  ensimmäisen kirjaimen ja  sitten kauppiaan kauniin Maria- tyttären  kirjaimen viereen. Semmoinen helvetin maahanmuuttaja  vandaali se oli.

Ja minuakin sietää varoa. Olen arvaamaton,  kaljaa ryystävä ja pohjimmiltani aikalailla perverssi ja omituinen. Näin todistaa myös vaimoni, joka on kantasuomalaisia  Keski-Suomesta. Tosin, muistettakoon sellainen seikka, että 1550 vaimon  kotipaikkakunnalla Keski -Suomessa  pitäjäkokousta  pitivät karhut ja sudet.

Ja että Viipurissa  oli  jo 1939 omat koulut seitsemälle  eri kieliryhmälle. 

Kuvassa maahanmuuttajan jälkeläinen  ihmettelee  keskustelua ja suunnittelee  uusia kepposia valtaväestölle

Ravut

Mistä tietää tulleensa  aikuiseksi seniori-ihmiseksi ?

No siitä tietenkin, että ravustus ei enää viehätä. rapuja syödään tässä iässä  ostettuina, ei  pyydettyinä.  Takana ovat  koheltamiset, joita kutsuttiin ravustusreissuiksi. Niistä palautuminen  kesti nuorukaiseltakin  viikon. Seniori-ihminen  menisi  jokivarsilla pimeässä könytessään  helposti sairaalakuntoon.

Tuleekohan sana  " krapula"  sanasta  " rapu". Hyvin uskottaavaa  se tietenkin olisi. Syy-seurausyhteys on  silmiinpistävä jo kirjoitusasussa, saatikka sitten olotilassa.

Illat pimenevät. Olisikohan sitä  kerran vielä lähdettävä vieraille puroille kasteiseen heinikkoon  rymyämään  ja särjen  puikkareilla mertoja  lataamaan ?

Luulen, että ei. Se vaihe elämässä on ohi. Äyriäiset saavat  rauhassa minun puolestani mönkiä puroissa ja jokilatvoilla. Minä syön  hiilihydraattia ja salaattia. Joka viikko  huomaan kohtavaani muutenkin asioita, jotka ovat ohi  kohdaltani. Menkööt ravut ja ravustus  nyt siinä samassa  ketjussa.

Mannavellimiehiä sitä kohta ollaan

Aamun hedelmät

Kävin marketissa noutamassa pemmikaania ja provianttia. Tarkoitus ei ole lähteä pitkälle purjehdukselle. Vaimo lähtee ja vie auton mennessään, joten ruokahuoltoa varten on syytä varautua  pienellä kotivaralla, sellaisella, josta syntyy nopeaa ja ravitsevaa miesruokaa.

Eilen söin IKEA:ssa lihapullia. Tuli vähän ruotsalainen olo.Tänään meinaan  tehdä jotain suomalaisempaa

Kaupassa  epätoivoa ja surkua aiheuttivat taas ne, jotka olivat ehtineet  sinne ennen minua. Menin ovesta sisään klo 7.05. Kaikki marketin hedelmäpelit oli jo silloin miehitetty. Monella pelaajalla oli takapirukin jo.

Samat ihmiset ovat  koneiden ääressä iltapäivällä ja keskipäivällä. Monen  tilanne näyttää olevan se, että  peliin syötetyt kolikot kannattaisi viedä esim.  vaateliikkeeseen tai pitää visusti tallessa ruokaa ja päivittäiskulutusta varten. Pelinhimo kuitenkin riivaa  heitä. He eivät kuule, eivätkä näe mitään. He viihtyvät koneen ääressä tuntitolkulla. Yhteisen  hyvän  eteen rukousmyllytpyörivät, mutta kirsikat eivät vain suostu asettumaan  riviin.

Menen pelaamaan

Valkoisilla palloilla, ilman rahapanosta. Maanantaita  lukijoille

Vainotut

Kävin meren rannalla  ihmettelemässä suolaisen  veden makeutta. Sen tuoksu sai koti-ikäväni leimahtamaan. Meren tuoksu on jotenkin turmeltumaton ja  ikiaikainen.

Tällä kertaa siihen  liittyi kuitenkin  paha sivuvivahde. Tuulen yläpuolella  oli saari, johon merimetsot olivat  asettuneet majaansa pitämään. Koko saari oli valkoisen kirjava ja  haisi kuin miljoona ylivuotista  ketunhaaskaa.

Merimetso on suojeltu tulokaslaji. Sen pesän jos hävittää, löytää itsensä helposti leivättömän pöydän äärestä. Sakkoa tulee  tulojen mukaan ja korvauksia runsaasti. Päälle  ihmispoloinen saa lisäksi julkista halveksuntaa.

Lupiinia ja jättiukonputkea  saa sitä vastoin vapaasti vihata. Sellaiset tulokaslajit tuhoavat oman luontomme. Jättipalsamit ovat kirouksessa. Kasvikunta- tulokaat  pitää listiä ja niittää ja raivata  välittömästi  pois, ja jos et niin tee, sinä olen kansakunnan vihollinen numero yksi.

Merimetsoon  ei sinun koskemaan pidä. Helvetillinen  guano -masteri on kaikkien säädösten suojeluksessa. Saaret tuhoutuvat. Kesämökki -asutus  hengittää astmaisesti ja  varovaisin hengenvedoin. Ja toivoo ihmettä, joka ohjaisi populaation  jonnekin muualle.

Kusti on polkenut taas

Aamulla posti toi  aviisin ja jotain reklaameja  siitä, kuinka minun pitäisi palauttaa  liike-elämän rattaisiin lomaltapaluurahani ja vuosiloma-ajan  palkkani. Sen lisäksi  tuli salaperäinen kirjekuori. 

Käsiala kirjekuoressa oli aika maskuliininen. Se  ei myöskään  tuoksunut hajuvedeltä, joten  ryhdyin  tunnistamaan  käsinkirjoitetun osoitteen käsialaa. Käsiala muistutti kolleegan käsialaa, mutta  häneltä  kirje ei voinut olla, sillä hän kirjoitti  aina katuosoittemme  kuja-osoitteksi.

Kaikkein hämmästytävintä oli se, että  osoitteksi oli merkitty työpaikkani osoite. Se sijaitsee kaupungin toisella puolella,  ainakin 5 kilometrin päässä.

Avasin kirjeen. Sisällä oli  AMK- opiskelijan harjoittelusuunnitelma.  Posti-Kusti oli ajatellut, että lehtorin on syytä vähitellen lopetella lomaansa ja ryhtyä työhommiin. Posti-Kusti oli aamuhämärissä päättänyt ohjata työpostini koti-osoitteeseen. 

Tervehdimme kauhulla Postin uutta palvelumuotoa. Seuraavassa vaiheessa Kusti ohjaa epäilyttävät kirjeet syntymäkotiini Satakuntaa  vanhusten  tarkastettaviksi. Tai Kusti voi olla  jopa niin avulias, että  oma-aloitteisesti lähettää postini  edelleen ohjattuna vaimolleni. Sitä odotelessa on ehkä loman virkistämiseksi  ryhdyttävä jonkinasteiseen  mielenosoituskampanjaan.

Venäläisten kiellettyä suomalaisten postimerkkien käytön 14.1.1901,alkoivat suomalaiset käyttää postilähetyksissä erilaisia vastarinta-ilmauksia, joita olivat mm. erilaiset omat leimat ja kuvat postimerkin kohdalla kortissa tai kuorella.

Helsinkiläinen Kalustokauppa P. Sidorow käytti postituksissaan omaa ylläolevan kuvan mukaista "postimerkkiä". Merkissä Suomen kartan päällälukee Finland ja merkin alareunassa GRAND DUCHY of FINLAND (=Suomen suuriruhtinaskunta).

Ehkä minäkin  painatan omia postimerkkejä, kun siihen Posti nykyään jo oikeastaan  innostaa ja houkuttelee asiakkaitaan. Erityisesti lähestyvän  eläköitymisen varalta  olisi hyvä saada Posti uskomaan se asia, että sitä virkapostia ei  kotiin tarvitse  kuljettaa. Joka tapauksessa, pitänee ehkä käydä tänään töissä ja tarkastaa, kuinka paljon laskuja ja hääkutsuja posti on kantanut  työpaikalle.  

Kaksi viikkoa lomaa jäljellä

Olen  elänyt huoletonta eläkeläisen elämää. Moni tuttava  ja ystävä on eläkkeellä taikka kirkkomaassa. Minä olen solidaarisuudesta  heitä kohtaan unohtanut kokonaan työn ja sen karvaudet. Olen kolme viikkoa viettänyt puhdasta lorvailu-aikaa. Lutherilainen hikoilu tuntuu niin väärältä. On paljon mukavampa olla solidaarinen ja mukavuudenhaluinen.

Nyt kuitenkin vähitellen hiki  on nousemassa otsalle ja totuus muistumassa. Olen työelämässä. Tämä kaikki oli unta vain, Aivan kohta joudun kohtaamaan tämän yhteiskunnannan kipupisteet silmästä silmään.

Sitä ennnen kuitenkin golf-kentällä. Siellä unohdusta voi jatkaa  muutaman tunnin ajan

Numero

Siivosin  kännykästä  työkaverin  numeron  pois. Hautajaiset olivat eilen. Ne olivat hiljaiset ja salaiset.  Pidin sitä numeroa varmuuden vuoksi vielä tähän päivään asti. Ajattelin, että kyse olisi saattanut olla  epätodellisesta  tapahtumasta,  joka olis jotenkin  peruuntunut ja että uutiset kuolemasta olisivat olleen kummallista some- pilaa.

Kaikki toivo  oli kuitenkin turhaa. Hän on nyt kuollut ja kuopattu. Ylösnousemukseen on  aikaa. Sitä odotellessa  on nyt sitten vain yritettävä elää oma elämänsä  mahdollisimman siististi.

Ajattelin piirtää valokuviin  kuolleen  kasvojen yläpuolelle pienen ristin. Huomasin aika äkkiä kuitenkin sen, että vainajasta oli aika vähän valokuvia. Digikuviin voisi ristin  laittaa kuvankäsittelyohjelmalla. Paperikuviin risti tulisi  mustekynällä  tehtynä paljon pysyvämmin.

Edesmennyt oli tarkka mies nuoruudessaan. Hän keitti  kanamunat 3 min 45 sek. Neljäminuuttiset olivat pilalla.  Se asia on ensimmäinen  asia, jonka hänestä muistan. Toinen asia on se, että kun hän lähti eläkkeelle, minut laitettiin  puhumään eläkkeellelähtö -puhe.

 Yritin muistella vielä jotain muuta yksityiskohtaa, mutta  huoman kaiken  kietoutuvan sumuun. Huomasin, että en enää pysty  palauttamaan mieleeni  edes tunti sitten poistamaani  puhelinnumeroa. Kaikki katoaa hiljaa ja vääjäämättä

Joki

Kauppias  Keskinen miettii varmasti edelleen  sitä asiaa, että onko hän nainnut, vai eikö ? Menikö hevosvankkureiden  vuokraaminen  turhuuteen ?  Voiko  mennä uudelleen  naimisiin, jos melkein on jo ollut ?

Meille tavallisille ihmisille ongelma on sangen  vähäpätöinen. Me nainneet miehet tiedämme hyvin  varmasti sen asian, että olemmeko  naimisissa, vai emme ?. Me tunnemme sen voimakkaana  tuntemuksena, emmekä me ole koskaan joutuneet  sellaista dialemmaa  miettimään.

Lähden katsomaan Joen kaupunkiin  tytärtäni. Hänet tunnistan  oitis omaksi lapsekseni. Minulla ei siis ole DNA -ongelmaa, kuten Keskisellä.  Ei siitä asiasta  ole epäilystäkään.  Tyttäreni on ilmetty Saimi - mummu. Niin sanoi  setänikin, jonka mielestä oli  pelottavaa  uudelleen tavata oman äitinsä reinkarnaatio.

Keskisen " vihkipappi"  taas varmasti miettii sitä, että onko hän nyt tässä välikappaleena  jollekin suuremmalle.

Minä meinaan nukkua yöni rauhassa. Kastelen aamulla ruusut ja muut kukat. Syöksyn kohti itää. Jätän tämän kummallisen Keski-Suomen taakseni.  Menen  kohti laulumaita. Liitteeksi  voisi laittaa  viikon vanhan valokuvan Juankoskelta. Siinä kuvassa  kirjoittaja  kunnioittaa hetken suurta  runoilijaa ja laulajaa.

 Juankoskisten mainostama  Juicen tori tosin on  suurinpiirtein yhtä avara kuin raumalainen perhepizza. Ahtaasti kun Y- miehen kanssa seisottiin, niin juuri ja juuri mahduttiin Juicen aukiolle.

Juice ei koskaan joutunut arpomaan  sitä, onko hän avioliitossa , vai ei ? Eikä sitä, onko hänellä lapsia , vai ei ? Siksi hänen rintakuvansa edessä oli hyvä  ja helppo seisoa. Huomenna yritän etsiä lisää  kulttuuria siitä suunnasta

Ankkalinnassa tapahtuu

Vesa Keskinen , Akua Ankka -sarjakuvan  suuri ihailija, on tekemässä jälleen  paluun otsikoihin. Iltalehti  on tehnyt jutun tuoreen aviomiehen  tuskasta. Hän on vähän epätietoinen nyt siitä, onko hän naimisisssa, vai eikö hän ole ?

Tämä Ajatusten  Lapuanjoki,  Mietelauseiden  Nurmoo ja  Mainostoimistojen Kauhu on jälleen tehnyt tyhjäksi  ja tyhmiksi kaikki  markkinoinnin oppikirjat ja kauppatieteiden opit. Tämä Suomenselän Keynes  iski silloin kun  yleisö on  haavoittuvimillaan. Hän  iski silloin kun  lomarahoja ja loma-ajna palkkoja maksetaan tässä maassa.

Mennä nyt naimisiin  kirkollisin menoin, mutta ei kuitenkaan kuuluta kirkkoon ??

Tuommoisen julkisuuden hankkiminen manostoimiston   kautta olisi maksanut Keskiselle  abouttia rallaa 300 000  - 500 000 euroa. Nyt  se maksaa korkeintaan   vähän itsetuntoa ja pikkuisen  omatuntoakin.

Naimisissa  olevana miehenä, avioliiton solmimisprosessin läpikäyneenä ja ev.lut. kirkon jäsenenä voin vakuuttaa, että pääsääntöisesti  on kohtuullisen  mahdoton päästä kristilliseen avioliittoon , mikä li ei kuulu kirkkoon. Harvapa edes yrittää sitä. Keskinen ei kuitenkaan omiensanojensa mukaan  tullut asiaa ollenkaan ajatelleksi.

Uskoo, ken tahtoo.

Keskinen on antanut ymmärtää, että kun hän tuotteistaa itsensä mainostarkoituksessa, hän  säästää markkinointi- ja mainoskuluissa pari kolme miljoonaa vuodessa. Sellainen on tavallaan viisasta ja järkevää. Jos luonto antaa periksi.

Keskinen voisi mennä vaimonsa kanssa maistraattiin. Sellainen siviilivihkiminen  onnistuu ihan farkuissa ja  T-paidassa, arkenakin ja  ilman  mitään muodollisuuksia. Vaimonsa katolinen  usko tuo tietysti siihenkin asiaan  uutta maustetta, mutta luulenpa hyvinkin, että Keskinen osaa  tuotteistaa  myös maistraattivihkimyksen oikein mallikaasti

Sen jälkeen Keskinen voikin sitten  keskittyä DNA -testien potugalinkielisiin  koukeroihin. Niihin  lehdessä jo viitattiin aika vahvasti. Lehti ounastelikin vähän sitä, voisiko Vesa - herra olla kuitenkin  edelleen  lapseton poikamies.

Farssiin osallistunutta pappismiestä minun tulee vähän sääli. Hän on tässä joutunut tahomattaan  kummalliseen välikäteen. Hänet tunnetaan joviaalina kansanmiehenä, joka on aina valmis auttamaan  ihmisiä ja  julistamaan  anteeksiantavaa sanaa. Nyt  hän on joutunut kummalliseen tilanteeseen, jossa on pohdittavaa eläkepäivien ratoksi.

Windows 8.1

Uusi Tietokone, uusi käyttöjärjestelmä ja tämä helle ovat  pitäneet minut kiireisenä. Noista kolmesta asiasta helle on kaikkein järkeenkäyvin. Nuo toiset kaksi ovat kovasti hassuja ja kummallisia. Oikeastaan   pelottavia.

Win  8.1 vaatii  Microsoft-tilin . Se  on antavinaan sinulle  isossa  koossa  vaikka mitä, mutta silti  pidän LUMIA - puhelintani turvallisempana ja  mukavampana.  Raportoin lisää tuntemuksistani, jahkaa  olen päässyt sisälle tämän apparaatin sielunelämään. 

Helteen kesyttäminen on sangen  helppoa  ja yksinkertaista. Vanhan mykistyneen tietokoneen sisuksiin  jääneitä tiedostoja en osaa enää edes kaivata, sillä en yhtään muista  , mitä sinne jäi. Se digitaalisesta jalanjäljestä