Mensa

Odotin luokan rauhoittuvan. Hälinää oli vielä liikaa, enkä halunnut pudottaa lauseitani hukkaan, enkä halunnut menettää ilmeitä. Murrosikäiset  tuoksuivat pesemättömiltä  alusvaatteilta ja   hätäisesti poltetuilta  tupakoilta

-        Tänään pidämme älykkyystestin

Luokka hiljeni. Minä kiinnostin nyt niitä hetken. Ymmärsin, että  ellen pidä varaani, ne räpiköi pakoon kuin sorsapoikue.

         - Pidämme testin ja mittaamme  teidän älyänne.

Näin, että  niiden ajattelussa  äly oli  älyttömyyden vastakohta. Näin, että jotkut riehujat  muuttuivat epävarmoiksi. Älykkäät näyttivät  varmoilta.

-        Näytän nyt mallin. Katsokaa tänne  taululle. Tässä  on ensin kolme esimerkkiä ja sitten  on tyhjä  ruutu, johon pitää merkitä joku annetuista  kuudesta vaihtoehdoista. Kännyköitä saa käyttää, voitte ihan vapaasti surffailla niin paljon kuin jaksatte.

Ensimmäiset   olivat menettämässä mielenkiintoaan. Ajattelin, että tällä kertaa annan asian olla ja  teen  testin aivan kuin  kaikki sujuisi  hienosti ja upeasti. Kävimme lisää esimerkkejä läpi. Aika moni tuntui  ymmärtävän testin rakenteen. Katsoin kelloa

-        Minä jaan paperit ylösalaisin. Kun  annan  luvat, saatte kääntää ne ja  aloittaa. Tehtäviin on aikaa 10 minuuttia.

Kaikki aloittivat. Puolet jaksoi täyttää testiä kaksi minuuttia, jonka jälkeen ne ryhtyivät selailemaan kännyköitään. Neljän minuutin kohdalla Ruuti lähti mitään sanomatta  ulos  luokasta. Kysyin siltä, mutta se ei vastannut mitään. Toiset huusivat, että se menee paskalle. Puolet  opiskelijoista näytti  pohtivan testin kysymyksiä. Loput nukkuivat, hälisivät tai  piirtelivät papereihinsa  kummallisuuksia

-        Minuutti aikaa jäljellä!

Ruuti tuli takaisin luokkaan. Kesäläinen oli lopettanut vastaamisensa. Se oli aika  fiksu, mutta sitä ei huvittanut. Sen vierellä  oli insinööripariskunnan  tenava, joka  kävi sisäistä kriisiään, etsi paikkaansa ja oli pihalla, kun  keskimääräiset geenit eivät olleet sitä  siunanneet kovin paljoa.

-        Vittu, neekerit on niin tyhmiä, että ne ei osais tämmöiseen testiin vastata mitään?

-        Mitä vittua meille teetetään tämmöisiä testejä?

-        Mitä me tehdään seuraavaksi?

Sanoin, että takastamme testin tuloksen ja jokainen voi päätellä tuloksesta  oman  älykkyystasonsa, noin suurin piirtein. Kun  kerroin oikeita vastauksia, mölinä yltyi. Eturivin pojat  olivat huomanneet olevansa  keskivertokansalaisia. Monet  mölyjoukoista olivat saaneet  hyviä arvosanoja, joten  ne käsittivät sen niin, että en voi nyt niitä  vähempää kiinnostaa, vittu, kun me ollaan jo älykkäitä ja älykkäät saa sanoa ja tehdä mitä vaan.

Luokasta huudettiin  juutalaisten tyhmyydestä. Ajattelin, että provot olivat nyt  sekoittaneet asiat. Huudettiin lisää. Huusin päälle ja kysyin mitä sellaiselle saksanjuutalaiselle  kuin Albert Einstein  olisivat tehneet, jos olisivat eläneet silloin kun heidän arvomaailmaansa  oikein hehkutettiin.

- Juutalaiset on  tyhmiä.

Tilanne  näytti  absurdilta. Ne olivat kitanneet itsensä täyteen  energiajuomaa. Nyt  ei ole mitään mahdollisuutta hillitä niitä. Yritin kuitenkin vielä.

- Juuri tänä päivänä vuonna 1955  Albert Einstein kuoli

Se tieto sai ne riemuihinsa. Ne olivat unohtaneet somalit ja neekerit. Muutama huusi vielä ovella olevasta  ruuhkasta  kuolemaa ja tappamista. Olin onnellinen. Tällä kertaa  kukaan ei  mennyt yksityiskohtiin. Niitä kiinnosti nyt vapaa-aika ja sen pituus.

Pari testeissä huonosti menestynyttä kysyi minulta, koska tullaan  välitunnilta takaisin. Sanoin, että kymmentä vaille. Ne kaverit  olivat kysyneet samaa syksystä asti jokaisen oppitunnin jälkeen. Ajattelin, että olisin onnellinen, jos ne  kolmessa vuodessa oppisivat  välitunnin pituuden. Ne voisi sitten päästää hyvillä mielin työelämään, sillä ne osaisivat  pitää aina 45 minuutin  perästä välitunnin ja välitunnilla ne veisaisivat  älykännyköistään  halullisten  sielujen hengellisiä lauluja.