Penkkarit

Penkkareista  tulee kuluneeksi tänään 42 vuotta. On siis jo korkea aika kauhistella näitä moraalittomia nykynuoria, jotka  juopottelevat ja huutelevat ihmisille ja  joidenka  vallattomuuden vuoksi poliisin pitää mitata kuorma-autojen lavojen korkeudet.

Voi aikoja , voi tapoja...

No, me kävimme herättelemässä yöllä omat opettajamme.  Marssimme kerrostaloihin ja piiritimme  rivarit. Joskus erehdyimme  talostakin.

Kerrostalojen  sisäportaikossa  nykäisimme moottorisahan käymään. Se yleensä   opettajan  herätti ihan hyvin. Turvallisuuden vuoksi olimme irrottaneet kuitenkin  teräketjun pois laitteesta. Vastaavasti herätystä tehostaaksemme painoimme  terälaipan vasten   asunnon ovea. Resonanssi oli huomattava.

Myöhemmin yöllä poliisi etsi meitä meren  jäältä, kun  muudan  asukas oli  tehnyt heille ilmoituksen  stalinistisesta  hippiporukasta, joka  häiritsee ihmisten  rauhaa.

Saksan maisterimme oli ollut kaukaa viisas ja lähtenyt pois kotoa. Hän asui pankin talossa, toisessa kerroksessa. Kun pankkiin on paha  päästä yöaikaan  sisälle, kiipesimme tietenkin paloportaita  opettajan   parvekkeelle. Hän oli jättänyt sinne  kauniin ja  asiayhteyteen sopivan viestin siltä varalta, että  täyttäisimme hänen odotuksensa ja todella kiipeäisimme ylös  ikäneidin  luo.

Ja paljon muutakin ehdimme tehdä. Emme kuitenkaan mitään  kauheaa ja moraalitonta. Ihan tavallisia juttuja.

VALMA

ALMA oli  isoäitini. Hän oli rakastettava ja ihana. Hän toi kaksi kertaa  Kannakselta  kuusi lasta ja kahdeksan lehmää turvaan. VALMA taas tarkoittaa ehdottomasti vaikeuksia  ja kauheuksia. Eikä kyse ole nyt  hänestä, vaan siitä.

VALMA on  oppilaitoksen yksi luokka. VALMA kerää huomaansa ne, jotka eivät halua opiskella, taikka eivät pysty opiskelemaan. Heidät on kerätty valmistavaan  luokkaan, jossa he saavat palloilla ja  kierrellä ja puuhastella  tuettuna ja turvattuna. Yhteiskunnan vankkumaton usko on, että  palloilu, puuhastelu ja  pyöriskely  aiheuttaa  ahaa elämyksen  nuoren päänupissa ja  seuraavana  keväänä VALMA- katalyytin perseeseensä saanut riiviö hakeutuu  metallipuolelle ja etenee siitä sujuvasti KONE osakeyhtiön  toimitusjohtajaksi.

VALMA on oppilaitoksen suurin  luokka.

Tänään kolme heistä saapui  oppitunnilleni omien  opiskelijoitten joukkoon. tai , oikeastaan  yksi saapui. Kaksi oli jossain palloilemassa, puuhastelemassa taikka pyöriskelemässä.

Me opiskelimme Kulttuurin tuntemusta ja teimme monen sorttisia  harjoituksia. VALMA - kaveri  räpläsi kännykkäänsä. Hän oli siinä jo aika  näppärä ja  taitava. Näytti siltä, että hän raportoi muille VALMA - massoille tämän koulutusohjelman tarjoamista  opintomahdollisuuksista.

Oppitunnit loppuivat Win -Win  tilanteeseen. Meille eivät VALMA- massat  vyöryneet hallitsemattomina ja VALMA - massat taas selviytyivät oppimisen uhkaavasta tilanteesta  ilman verinaarmua. Käskin  oppilasta ottamaan  oppitunnilla pipon pois päästään, joten on tietenkin mahdollista, että  olen tänään aiheuttanut   henkistä ja sielullista kipua nuorelle ja näin lopullisesti ohjannut  hänen  polkunsa jonnekin  pimeyteen.

Minä aion joka tapauksessa  pitää  kiinni  omasta kokemattomuudestani  ja  edelleen varata itselleni  oikeuden  jatkaa Jari Tervon  viitoittamalla tiellä.:  Ihmiskunta  tarjoaa loputtomasti hämmästeltävää ja yksilöllö on lupa hämmästyä

Vuoden tärkein päivä

Miehelle tärkeintä on selvitä  kunnialla ja naarmuitta  auton vuosikatsastuksesta. Erityisen kunniakasta on  selvitä oman auton  katsastuksesta. Sellainen menestys  antaa glamouria miesporukoissa. Kaikkein parasta olisi tietenkin se, että autossa olisi  joku vika, jota katsastusmies ei huomaisi.

 

Minä epäonnistuin  tänään vaimoni auton katsastuksessa kuin akat. Saattoi olla viimeinen kerta, kun itse vien autoa sinne.

 

Autoa kehuttiin kovasti. Minulle sanottiin, että  nivelet sillä on  priimakunnossa. Mistään ei klenkkaa, eikä kalise. Jarrut  aavistuksen  puoltavat vasemmalle. Sanoin katsastusmiehelle, että omistajallakin on sitä suvussa. Samaa tautia.

 

Heidän pakokaasuanturinsa  ja mittarinsa olivat  rikki. Jo edellisen auton kohdalla  tuliterä Nissan sai letkun perseeseensä kolme kertaa, ennen kuin  säädyllisiä lukemia alkoi  tulla. Vaimon auto ei  suostunut edes uusinta - otoilla antamaan laillisia pitoisuuksia.  Arveltiin  että Passat, mikä Passat.

 

Lappuun kirjoitettiin, että kelpaa, vaikka lukemat olivat suuret. Rajalukemat olivat  suuremmat vielä viime vuonna, mutta nyt sitten tietokone kuulemma antaa kaikille  tämän merkkisille  pienemmät vaatimukset. Katsastusmies kysyi, kelpaako minulle. Sanoin, että kelpaa. Kielesi mittauslappuja tienpäällä näyttämästä. Sanoin sen  ensi tilassa repiväni.

 

Sitten hän sanoi, että vaihdekeppi on kankea ja  jäykkä ja synkronointirenkaat on ehkä menossa. Siitä oltiin yhtä mieltä. Naisväki ryskäyttää vaihteet tuosta vain, väkisin ja  ilman tunnetta. Puhuttiin siitä, että jos kaikissa autoissa edelleen olisi  544 PV -Volvon  vaihdekeppi, laatikko kyllä ehtisi mukaan, sillä vaihdekepin  liikkeet  olisivat  sen verran pitkät, että niitä vaihteita ei  hätäisinkään emo runno päälle. Vanhemmissa Muna - Volvoissa tosin  synkronointia ei ollut, joten hätäilyäkään ei saanut olla.

 

Kysyin, vaihdanko laatikon  vai vaimon. Katsastusmies sanoi  että  mitä turhia, tuolla laatikolla ajaa ihan hyvin. Jäin miettimää, mitä teen sitten vaimon suhteen.

Minä en  huomannut siinä laatikossa mitään ihmeellistä.

Kuvassa kaunis ja yksinkertainen 544 - Volvon laatikko