Lepäävä silta

Lepäävä silta

perjantai 25. syyskuuta 2015

Viivästyneet opinnot

Opiskelija soitti edellisestä elämästäni. Hänellä oli  edelleen   kova hinku päästä AMK- insinööriksi, mutta opinnot olivat venyneet. Hänestä ei  oltu  kuultu mitään  yli vuoteen, kunnes sitten äkkiä  hän otti yhteyttä ja ryhtyi selvittämään sitä, mitä kaikkea muut ovat tehneet hänen poissa ollessaan.

Nyt hän  siis halusi tietää mitä kaikkea  minun  opetustani on livahtanut ohi .

No, huomasimme   heti, että sitä opetusta oli luiskahtanut hänen ohitseen jo ennen kuin hän oli  poissa olemaan ryhtynyt. Huomasimme, että sitä oli ihan  kunnolla sitä rästihommaa.

Kyselin  häneltä syytä, miksi näin oli päässyt käymään.

Hän sanoi, että hänellä on asiasta lääkärintodistus ja jonkun neurologin  todistus sen lisäksi.

Sanoin, että jaahas... Onko vakavaakin tautia ?

- Ei pysty  keskittymään ja  lukemaan

- No sitä on aika paljon liikkeellä.

- Ei kun tämä johtuu ilmastointilaitteesta.

- Ilmastointilaitteesta ?

- Niin. Se vuotaa autossani. En pysty keskittymään.

- Vuotaa autossa ?  .... Luetko tentteihin autossa ?

- Ei, kun tota,, se vuotaa se ilmastointilaite semmoista kaasua auton sisälle ja  se vaikuttaa  keskushermostoon. En pysty keskittymään.

- Nytkö se laite  on korjattu ?

- Ei, kun mä tyhjensin sen laitteen siitä  kaasusta. Mulla on siitä neurologin  lausunto, siitä kaasusta, että se vie mun  keskittymisen.

- Aha ...Mites KELA ?

- Ei ne usko. Kinuavat opintotukea pois.

- Onpa kumma. Luulis niitten nyt yhtä neurologia  uskovan.

- Että saanko mä nyt niitä korvaavia tehtäviä ?

- Ei se nyt taida ihan korvaavilla tehtävillä  mennä. Annan sulle  yhden kirjan nimen. Hae se korkeakoulukirjastosta ja lue. Ilmoittaudu sitten  tenttiin. Saadaan  tuo homma liikkeelle. Katsotaan sitten niitä tehtäviä sen jälkeen, kun ensin laitetaan alulle  tämä juttu.

- Millä vehkeellä sinä nyt sitten ajat ?

- Sillä samalla  autolla. Otin pois koko kennon ja laskin kaasut ja nesteet pois. Tulppasin putket  puutapilla umpeen. Haastan maahantuojan oikeuteen. Mitähän tämmöinen menetetty  opiskeluvuosi  on  rahassa. Ne saa tämän kyllä korvata.

Paha sitä on ihan  rahassa arvioida, sanoin  nuorelle miehelle.  Riippuu siitä missä kohtaa ihmiseloa se menetetty vuosi on. Tuossa sinun iässäsi se on kyllä kaikkein arvokkain, joten kannattaa  hinnoitella se  ihan tappiin.

torstai 24. syyskuuta 2015

Lomaa

Riiviöt  lähtivät etäopiskeluun

He tulevat vasta tiistaina takaisin, mutta minä olen silloin Helsingissä. Minä tapaan  asiakaat vasta  keskiviikkona. Minulla on siis viisi päivää vapaata  kaikesta  työn orjuudesta ja tuskasta. Tämän ajan voi tehdä työtä iloisena ja innokkaana, kaikista ahdistuksista  vapaana.

Heillä on siis etäopiskelupäiviä. Etäopiskelupäivä ..... kuusitoistavuotiaalle... Tuota voi  jo sano diskurssiksi. Keskiasteella on  opetuksellisia  diskursseja hyvin paljon. Minua naurattaa ajatus  tuonikäisestä veijarista, joka  aktiivisesti perjantaina ja maanantaina etsii tietoja annetuista asioista, tekee tehtäviä ja siistissä kunnossa  tuolokset palauttaa tiistaina. 

Uusi opetussuunnitelma  julistaa  kokeet ja oppitunnit  pannaan. Nyt kerättään  osaamispisteitä. Koska tahansa voi kenet tahansa näytön perusteella julistaa  jonkun kokonaisuuden osalta ( esim. 715 opetuksen läsnäolotuntia) osaajaksi ja valmiiksi  kaveriksi. Kunhan näytön antaa.

Huolenpitokeskustelu .... hah .... kaveri on iskenyt  toista opiskelijaa turpaan  puolen  koulun silmien edessä ja sitä ennen kiusannut tätä yläasteella kolme vuotta ja  toisella asteella vuoden. Asia etenee huolenpitokeskusteluun, jossa  syyllisen  ja  hänen huoltajiensa (esim . isäpuolen uusi tyttöystävä) kanssa käydään  huolenpitokeskustelu, jossa ollaan tästä riiviöstä huolissaan.

No, onneksi meillä on  huolenpitokeskusteluakin rankempi aste. Se on kuulemismenettely


"Kun Saatana, maailma ja omat ajatukset käyvät ahdistamaan, pitää hankkiutua hyvän oluen, musiikin ja seuran pariin."

 -Luther-

On siis  ehkä lähdettävä sinne, minne  muutkin näinä päivinä suunnistavat. On  lähdettävä täysinäisiin juniin  ja maalikyliin.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Huomenna

Huomenna tulee 500 vierasta. Poliisi hyväksyi turvallisuussuunnitelman melkein sellaisenaan. Vieraat voivat nyt tulla ja viihtyä ja riehakoida vapaasti.
Poliisi halusi kuitenkin  puuttua  liikenteenohjaukseen. Annoin listan ohjaajista  turvallisuussuunnitelman  liitteenä. Kävi ilmi, että  osa opiskelijoista  on jo aikaisemmin tehnyt tuttavuutta poliisin kanssa sen verran, että liikenteenohjaajaksi piti äkkiä saada  muutama uusi kasvo. Sellainen,  joiden taustat ovat vähän  puhtoisemmat.
Osa liikenteenohjaajista  oli vilpittömän hämmästynyt siitä, kun  poliisi oli heidät hyväksynyt  mutta kaverin  jättäneet hyväksymättä. Osa selvästi  oli närkästynyt
No, lehtori itse  pääsi puhtain paperein  tästä läpi. Huomenna olen oikeutettu  ohjailemaan  liikennevirtoja mieleni mukaan.  Taidan kuitenkin seurailla taustalla ja katsella päältä. Seurailen  tarkasti niiden tekemisiä, jotka eivät  poliisin seulaa läpäisseet.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Sopiva raha

Punaisen Ristin rouvat keräsivät marketin eteisessä rahaa. Ajattelin, että se liittyy jotenkin pakolaisiin ja maailman tilanteeseen. Annoin sen, mitä  sopivaksi katsoin. Raha tallentui punaiseen lippaaseen.

Myöhemmin sitten tajusin, että on NÄLKÄPÄIVÄ , ja että se keräys liittyi siihen. No, ei se olisi minun  osallistumiseeni  mitenkään vaikuttanut. Olisin kumminkin  ehkä säädellyt  määrää japohtinut sitä.

Sopiva  almu.

Siinäpä  pohdinnan aihe. Meille, jotka nuoruudessamme  opimme antamaan kirkon kolehtiin, asia  on tavallaan tuttu. Kun kuulutettiin, että uhrilahja menee Dinguintian leprakodin peruskorjausrahastoon, annettiin pennejä ja  kymmenpennisiä ja markkoja, niin että niistä sovelias  humpsaus syntyi kun ne kolehtihaaviin pudotti.

Jos taas kuulutettiin, että kolehtia kerätään oman seurakunnan vähävaraisten jouluiloa kartuttamaan, oli soveliasta katsoa  viidenmarkan  seteli pion pohjaan. Lompakkoa ei näkyvästi kaivettu esille kirkossa. Sitä pidettiin moukkamaisena tekona.

Minä siis annoin soveliaan määrän Punaiselle Ristille. Sotaveteraaneille  olen antanut enemmän, muille taas vähemmän. UNICEF on saanut kaikki  vanhat käyttökelpoiset vaatteet. Erityisen kiinnostavaa  olisi  tietää esim. se, miten UNICEF on pystynyt hyödyntämään avustustyössään  sen myrkynvihreän  ylioppilaspukuni, jonka vaimo " auttamisen innossa"  aikoinaan vaatehuoneesta lupaa kysymättä vei. Saattoi olla, että sen almun  filosofinen konteksti on vähän hatara.

Erään nälkäpäivän muistan erittäin hyvin. Selkämerellä sattui silloin paha veneilyonnettomuus, jossa tuttu mies ja monta hänen hastaan hukkui. Sellaisessa tilanteessa auttaminen on vaikeaa,  voisi sanoa, että  usein  melkein mahdotonta.

torstai 17. syyskuuta 2015

Epätoivoinen yritys

Huomenna AY -liike tekee saman jutun, jonka Jaakko Tepon  sankari tekee Hilman ja kravattisonni Laukkasen häissä: se pieraisee kostoksi.

Asia näyttää jäävän tuhnuksi.

On kylmää ja sataa. Viinaakin pitää massoille saada, joten  ALKO on kiinni perjantaina 11-13. Herrantettas sentään. Kuka siihen aikaan  viinakaupassa  vierailee ?  Kuka on nyt se kansanosa, johon  tämä  pikkupieru osuu ?

SOK tavaratalo kertoi minulle kauniin neitokaisen suulla, että lehtorin ei ehkä huomenna kannata tulla kauppaan klo 11 -13, sillä silloin meillä  on  pari kassaa vähemmän toiminnassa ja kassalla saattaa joutua jonottamaan  muutaman minuutin. Minä hymyilin ja sanoin, että ei haittaa. Minun nuoruudessani  jouduin  usein odottamaan   porsaankyljyksiä jopa 8 kuukautta. Sen verran siihen menee kun sika kasvaa lahti-ikään

Minä ainakin olen  huomenna töissä. OAJ :n isäaurinkoinenkin  on ollut hiljaa ja tässä korttiringissä moni muukin  AY - pomo  sanoo " sökö". Pojilla on aika onnettomat persekortit ja viimeisen viikon aikana pintaan  on kääntynyt hempulia ja  ikävän näköistä hyppysuoraa. Väriä ei näy kuin  pomojen  punoittavissa niskoissa.

Pennut piti lähettää kotiin. Eivät pääse enää huomenna , kun junat ja bussit takkuilevat, eikä me otettu sitä riskiä, että lauma 16 vuotta vanhoja  sähkötupakka- kokeilijoita  jäisi viikonlopuksi asuntolaan ilman ruokahuoltoa ja valvontaa.

Huomenna on siis  hieno ja rauhallinen  työpäivä. Upeaa. Hienoa AY- liike.

 Keep on rolling !!!


Satakuntalaisuudesta

Anonyymi  oli yöllä kommentoinut raikkaasti satakuntalaisuutta. Kovasti ohueksi ja pintapuoliseksi  oli kumminkin luonnehdinta  jäänyt. Joudumme    ehkä häntä vähän laajemmin asiasta  valistamaan. Sen teemme tietenkin satakuntalaisen  jäyhästi ja vastenmielisesti, kolmois hämäyksen ja kruusailun maustamana.

Nythän on nimittäin niin, että satakuntalaisuutta  ei enää puhtaana ole Satakunnassa. Puhdas satakuntalaisuus siirrettiin  pakkosiirrolla Teljästä ja  Raumalta  Helsinkiin 1550. Siellä satakuntalaisuus on säilynyt puhtaimmillaan. Täällä  "vanhassa  paikkaa" , länsirannikolla on nähtävissä ja koettavissa ainoastaan  heikkoja signaaleja  menneisyydestä. Anonyymin kannattaisi keskittää analyysinsä  siis pääkaupunkiseudulle.

Toinen  vähän harhainen satakuntalaisuuden  käsityskimppu esiintyy Antti Tuurin  romaaneissa. Lähes joka romaaniin Tuuri on saanut mahdutetuksi jonkun satakuntalaisen  kusipään, joka  pudottelee  kanssasiirtolaisia New Yorkissa  rakennustellingeiltä,   rääkkää punavankeja kapina - aikaisilla vankileireillä, höynäyttää  Uutta Jerusalemia perustamaan lähteviä pohjalaisia taikka  kieltäytyy ostamasta   mattoja rehellisiltä pohjalaisilta  mattokauppiailta.

Totuus lienee se, että Antti Tuuri on joskus nuoruudessaan saanut rukkaset joltakin satakuntalaiselta osakuntaneidiltä. Kovasti epäillään, että  kyse olisi  Huittisten flikasta. Siellä päin Satakuntaa on aina oltu kovasti tarkeitä ja isosia.

Satakuntalaisista lahkoista en tiedä. Rukoilevaisuus liike  syntyi Kalannissa, kun heinäpellolla ollessa tuli ihan  hirmuinen ukonilman ja Liisa Eerikintytär  ei uskonut se ihan tavallista  präiskytystä olevan, vaan  merkki jostain suuremmasta. No, oli miten oli, varsinaisuomalaisten juttu se joka tapauksessa oli.

Muita  suuria lahkolaisuuksia ei lähitienoilla  juuri ole ollut. Oulun Korpelalaisuus on kaukana, Lestadiolaiset vielä kauempana, Zwingliläisyys ja Herhuntilaisuus erittäin kaukana. Pohjalaisia joukkoja on  kovasti aina ollut liikkeellä lahkoina mm. Antti Tuurin kirjoissa, mutta   kokoon ovat nekin  kuivuneet.

Kartanolaisuus on tietenkin  eräs tämmöinen Satakuntalainen omituisuus, joka, hassua kyllä, on vaikuttanut tuolla Huittisten  puolella, missä  miehillä on ollut hassu leima iät ja ajat ja jossa  naiset eivät ole ymmärtäneet ehkä höveleitä olla pohjalaisille kosimamiehille.

No, minä olen onneksi  vain puoliksi satakuntalainen, joten  häpeä on vain puolittainen kaikesta tästä.

 Ensi kesänä Anonyymi voisi   vierailla  Harjavallan seudulla. Siellä on  tulevana kesänä paljon ei - satakuntalaisia liikkeellä. Etenkin  Satalinnan lähellä , joen toisella puolella. Yritämme tietenkin nopeasti heidät satakuntalaistaa. Anonyymi  voisi poiketa myös Harjavallassa Maahengen Temppelissä katsomassa, millaisia harrastuksia  yläluokan  satakuntalaisilla on ollut.

Kiitos virkistävästä kommentista. Antoisaa huomista mielenosoituspäivää anonyymille.!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Jumalan työ

Olin opintomatkalla nuorison kanssa. Sellainen on hyvin opettavaista. Ihmisluonteesta voi oppia uusia piirteitä, mutta ennen kaikkea  kielellisesti voi virkistäytyä ja riemuita.

Kantatiellä oli kalevalalainen  pikiyhtiö tasoittamassa seurueemme tietä. Liikennevalot loistivat punaista. Nuoret miehet eivät linja-autossa semmoisesta pitäneet. Vaaleahiuksinen kaunotar oli kuitenkin järkähtämätön ja piti meille punaista valoa  melkein 10 minuuttia.

Kun ohitimme valkyrian,  eräs opiskelija huusi  bussissa suureen ääneen :

" Klitoris" !

Kohta ohitimme itse pikipojat. Silloin bussissa kuului kannustushuuto :

" Eläköön, teette Jumalan työtä " !

Minä istuin ja mietin,  miten ihmeessä minä olen joutunut tähän näytelmään mukaan. Tunsin oloni epätodelliseksi. Kysyin itsekseni Jumalalta, entä minä,...

Enkö minäkin tee  Jumalan työtä ?

Jumala ei minulle  siinä linja-autossa vastannut mitään. En minä hänelle siitä loukkaantunut. Monta kertaa hän on vastannut kyselyihini jälkeen päin, viiveellä ja täytyy myöntää, joskus vähän " kierteellä" . Sen ymmärsin kuitenkin, että Jumala ei ole minua hylännyt. Ei hän muuten laittaisi tämmöisiä pieniä episodeja tielleni.

Retken päätyttyä  kiitin herroja  verbaalista  riehakkuudesta. Sanoin erityisesti iloitsevani siitä, että  minun käsitykseni mukaan  tämä oli yhteisistä reissuistamme viimeinen ja vasta edes myös muut lehtorit voivat  nauttia  herrojen seurasta.

Bussikuski kiitti minua ja sanoi nyt tietävänsä, miltä tuntui jatkosodassa  ambulanssibussien kuljettajista Tali Ihantala - Lappeenranta reitillä.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Satakunnan kansa


Satakunnan kansan  valokuvaaja  on ikuistanut  oman heimoni jäseniä Satalinnan keuhkotautiparantolan  pihalla. Valokuva ei siis ole  minun, Kaikki oikeuden kuvaan ovat  lehdellä. Kiitän nöyrimmin  aviisia lainasta.

Kuten  kuvasta näette, tällä kertaa ei  maakunta tyynnä kynnä aurallansa maata isien. Tällä kertaa satakuntalainen   sisu on kuohahtanut  yli äyräiden niin  kuin  kankaanpääläinen sahti  Juhantalon Kaukon  karjakeittiössä.

Ja, kyllä, totta se on. Kun kuvaa katsoo tarkemmin, kukapa työnantaja ei  ottaisi  kuvassa  esiintyviä  ihmisä töihin sata kertaa ennemmin kuin  kielitaidotonta maahanmuuttajaa. Kuvassa olevat herrat herättävät heti  luottamusta, empatiaa ja rakkautta. Kaunis on maakuntamme ja kaunista on sen heimo, joka ikiaikaisesti on  ollut  kansainvälisten merireittien  äärellä imemässä  vaikutteita ja autolautan halpaa rommia.

Oikealla oleva  nuori nainen edustaa  oivallista miniäainesta.Tuonkaltaisen työihmisen voi laittaa koska tahansa  kakkotaikinaa alustamaan aamukuudelta  ja  herännäisjuhlien talkoporukkaan ohrankryynivelliä keittämään.

Apropoo, muuten, keuhkotautiparantolan  yksi seinä oli aikoinaan täynnä semmoisia huoneita, joissa ei ollut ulkoseinää ollenkaan. Tuperkelin riivaamat makasivat  ulkoilmassa  avonaisissa huoneissa. Oltiin nimittäin sitä mieltä, että  satakuntalaisen  mäntykankaan terveellinen ilma parantaa taudin  tuossa tuokiossa.  Jostain syystä kävi sitten  niin, että Harjavaltaan tullut Rikkihappo oy   hävitti tehtaan ympäriltä laajoilta alueilta  mäntymetsät ja aliskasvillisuuden. Tanssipaikka VALTATIE 2  kärsi siitä eniten, sillä aluskasvillisuuden puuttuessa nuoriso ei voinut kätkeä  viinipullojaan mihinkään, eikä harrastaa geeninvaihtoa.

Rikkihapon tulo hävitti kuitenkin  tuberkuloosin  täydellisesti. Mäntymetsä  oli huono arvaus. Kemianteollisuus oli ratkaisu kansantaudin  hävittämiseen ja sitä kautta pakolaisten auttamiseen. Tyhjän Satalinnan  kanssa onkin tuskailtu pitkään.

Mutta palataan kuvaan ja  kuvassa  oleviin ihannevävyihin. Huomaatte, miten  tukevassa kunnossa oleva  satakuntalainen  mieshenkilö halailee  toveriaan rennosti ja  keskieurooppalaisesti. Hänellä on mannermaiseen tyyliin savuke  kadessään. Hänen kosketuksestaan voi aistia  upeaa metroseksuaalisuutta , avarakatseisuutta  ja  kansainvälisyyttä. Nämä miehet lukevat vapaa-aikoina Schilleriä ja Goethea. Nämä miehet osaavat  " Die fahne hoch" runon ulkoa vaikka unissaan. He tietävät, että se tarkoittaa  " Lippu korkealla"  - housut puolitangossa.

Taidan minä  anoa turvapaikkaa Kainuusta ja muuttaa nimeni  Moilaseksi.


Ps.

 Kauko Juhantalo on muuten helkkarin hyvä sahdintekijä. Hänen äitinsä oli se, joka Kaukon  opetti tähän jaloon taitoon.

torstai 10. syyskuuta 2015

Antiokian vieraat

Aamun tunnussana kertoo meille Antiokian tapahtumista

" And if Russian pilots carried out airstrikes, administration officials say, the choice of targets might further aggravate the growing chaos. Russian strikes on Islamic State militants could interfere with, or at least complicate, the air operations that the United States-led coalition is already conducting in Syria against the group. But if Russia targets rebel groups that are opposed to Mr. Assad, they might be striking some of the moderate Syrian fighters who have been trained by the C.I.A. and the Pentagon." ( The New York Times)

Ja huonosti minä muutenkin nukuin viime yönä. Lähden  nuorison kanssa  koneita päristelemään. Nämä ovat kaikki rauhankoneita ja soveltumattomia kanssaihmisen  tappamiseen. Sikäli mieleni on rauhallinen ja tyyni

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Venäjä ei ota vastaan pakolaisia ......

Venäjä ottaa  itselleen pakolaisten  alueet.
"  Venäjä on viime päivinä lähettänyt Syyriaan kaksi maihinnousualusta, lisää lentokoneita sekä pienen määrän merivoimien jalkaväkeä, kertovat uutistoimisto Reutersin nimettöminä esiintyvät yhdysvaltalaislähteet.
Reutersille puhuneiden virkamiesten mukaan Venäjä lisää sotilaallista valtaansa Syyriassa, mutta maan aikeet ovat vielä epäselvät." 
Ukraina saattaa  lopulta pelastua. 
Kypros ja Syyria saattavat  olla  kiinnostavampia  Putinin kannalta. Elämme mielenkiintoisia  aikoja. Venäjän pakotteet länsimaita kohtaan tulevatkin ihmismassoina. Luulen, että Kremlissä on katsottu kovasti viime viikkojen uutisia. Nyt  näyttää siltä, että he aloittavat   seuraavan shakkipelinsä. Sivustahyökkäys länsimaihin  on  lähettien  avulla jo käynnissä. Kohta tornitetaan.

Veivät lomapäiviä ....

Hänkkyräliitot saivat aikaan omalla  rähjäämisellään sen, että  hallitus ryhtyi  itse  lainsäädännön avulla muuttamaan työehtoja ja etuisuuksia. Näyttää siltä, että  lomaltapaluuraha on ainoa  AY- liikkeen kynsiin jäävä  asia. Ja se, että kun  lentää pellolle, ei tarvitse mennä heti TK:n  luukulle kärvistelemään, vaan voi leikkiä vielä työssä olijaa  puoli vuotta ja käydä työterveyden palveluja käyttämässä, jotta kaverit ei pilkkaa ja kummastele ja luulevat asianomaisen vieläkin työn syrjässä kiinni olevan.

Aika hiljaa  on ay - liike ollut pakolaisista. Ei oikein nyt osata asettaa sanoja niin, ettei niihin kompastuisi.

Minulta vietiin  8 päivää lomaa. No kesän 2016 lomat pyörivät normaalisti, sehän  on selvä. Kesällä 2017  oppitunnit päättyvät  toukokuun 20 päivä, osapuilleen.  Uudestaan homma pyörähtää käyntiin tuossa 10 elokuuta. Minulla on se väli lomaa opiskelijoista. Se riittää ihan hyvin minulle. Suurin kuormitustekijä on pois.

Kesällä 2018  sitten lomaa piisaa ja piisaa ja piisaa ja piisaa, jos hengissä ollaan.  Tällä kertaa ei siis  osunut kovinkaan pahasti allekirjoittaneeseen. Kokonaistyöaika - järjestelmä on mukava ja  upea  systeemi, jossa   työt voi säädellä aika hyvin.

Mukavampaa olisi ollut se, että yhteiskuntasopimus olisi syntynyt. Iltapäivälehtien rääpimisestä huolimatta on todettava, että yllättävän vähällä  tällä kertaa päästiin tästä ongelmasta. Ammattiyhdistyksellä on edessään kuitenkin paljon suurempia  ongelmia. Ne ongelmat puhuvat vierasta kieltä  ja haluavat tehdä töitä millä tahansa ehdoilla. Näemme vielä mielenkiintoisen talven ja kevään, ennustan mä

tiistai 8. syyskuuta 2015

Mielenkiintoiset uudet haasteet

Nyt  pitäisi  sitten  ottaa / piirtää  ilmakuva  oppilaitoskombinaatin  jätekatoksista, keräyspisteistä ja  lajitteluastioista. Päivä on ollut täynnä yllätyksiä. Eikä iltaa  kuulu eikä vaihtoa  lehtorille.

Tunnen yhden tutun   liitovarjo-potkuri -  lentäjän. Pitäisikö tehdä diili hänen kanssaan, kun Veljekset Karhumäki eivät enää lennä ja  ilmakuvia yleisölle kaupittele.

Jotenkin pääni on sekaisin. Taidan ottaa Google Earth - sovelluksen satelliittikuvasta kuvakaappauksen ja aika ronskilla   mittakaavalla. Sitten  väritän siihen erivärisillä tusseilla  eri keräysfragmentit.

Keskusteltiin  puolitoista tuntia kiusaamiskyselystä. Meidän yksikkömme ei oikein pärjännyt. Ei päästy kärkeen. Lisää pitäisi kiusata. Ei kumminkaan ihan onnettomia  oltu. Terveydenhuolto-oppilaitoksessa  kiusataan vieläkin vähemmän kanssaopiskelijoita.  Kokouksessa  puhuttiin paljonkin  kiusaamisesta  noin yleisellä tasolla. Aika moni lehtori  tunnusti joutuneensa  kiusatuksi. Kaikki kiusatut pedakoomikot olivat kuitenkin antaneet kiusaajilleen anteeksi. Yleinen  anteeksiannon peruste oli se, että kiusaajat makaavat jo kirkkomaassa maallisen tuomion ulottumattomissa.

Ja muutenkin paljon naurettiin ja  jokainen sai  purkaa sydäntään ihan täysillä. Minä sain istua  säihkyvän terveydenhoidon lehtorin vieressä. Hän oli pukeutunut mustaan kotelomekkoon ja hopeisiin koruihin. Vertailtiin Lumia - pohjalta lapsenlapsia ja  niiden kehitystä Piagetin  neliportaisen asteikon pohjalta. Auts... Tämän normaalin  opetustyön rinnalla  kokoustaminen  on kuin  taivaassa istuisi. Jos saisin, voisin istua kolme viikkoa kokouksissa  yhteen soittoon.

Mitään niissä ei  nyt tietenkään päätetä, mutta on hauska istua, ajatella omia asioita ja katsella  muita. Aina on tarjolla pullaa ja  voileipää ja kahvia. Ja aina ollaan tyytyväisiä.

 Ikinä ei kukaan puheenjohtaja sano, että olipa paska kokous ja  harmittaa, kun meni näin paljon hyvää opetusaikaa näin monelta ohi suun.  Kokouksen jälkeen itse kukin voi  tuntea samaa  puhdistavan tulen  hivelyä, jota  kreikkalaisessa näytelmässä ja  lutherilaisessa  jumalanpalveluksessa  käytetään osallistujan ja katsojan tyydyttämiseen.

 Kokous on pyhä toimitus, tämän kummallisen  yhteiskunnan vielä kummallisempi  sakramentti

Sairaus

Aamulla kollega ilmoitti sairastuneensa  flunssaan ja kuumeeseen. Tekstari tuli klo 7.00. Huomasin  äkkiä, että minulla on  edessäni 26 oppitunnin valkea aukko lukujärjestyksissä. Meillä ei sijaisia oteta, joten  resurssit on kaavittava kiinniolevista  voimista.

Kolme tuntia  15 minuuttia olen  sammuttanut tätä paloa ja tukkinut näitä vuotokohtia. Nyt  näyttää siltä, että  juuri tällä hetkellä tilanne on  stabiili perjantaihin asti. Toivotaan, että  mitään ei satu, eikä kyseessä ole  mikään flunssa-aalto.

Jatkan tilanteen tarkkailua.....

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ensin tupa ja takka.........


Laajat kansankerrokset ovat ryhtyneet viime  päivinä kilpailemaan siitä, kuka  pystyy  parhaiten vastaamaan  Eurooppaa koettelevan  pakolaisaallon haasteisiin. Suomalaisen näkökulman tähän on tarjonnut vanha sananlasku : Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka.
Asumuksia onkin tarjottu runsain määrin tulijoille. Se on tietenkin ymmärrettävää, sillä tässä ilmastossa oudot ihmiset taatusti palelevat. Tarjottujen asumusten naapuristossa  asuvat ovat myös ottaneet kantaa  ongelmaan. On epäoikeudenmukaista, jos joku keksii tarjota omaa asuntoaan. Moni naapuri  pelkää, että tarvitsijat loppuvat kesken ja  omaa asuntoa ei voi tarjota kenellekään. No nämä pelkääjät  ovat tosin tarjoamassa  asuntojaan nk. vapaille markkinoille
Läheisen koulun osti hätäpäissään kainuulainen marjafirma. Se rakennus on nyt pois markkinoilta.  Koulun pihassa on  vanhoja  pakettiautoja, suuria farmarisäiliöitä ja rekan perävaunu. Koko koulu on muutettu asumistiloiksi. Arvaan, että kun marjat loppuvat, marjastajat nostavat kytkintä ja koulu jää odottamaan ensi syksyä.
Mutta mistä saadaan näille uusille tulijoille  tarpeeksi  sellaisia asuntoja, jotka eivät ole NIMBY – taudin  saastuttamia. Varuskunnat eivät ole tarkoitukseen sopivia, sillä sellainen  olisi kaksinkertainen maanpetos muutamien puolesta. Olisi ehkä tarjottava hätämajoitustiloiksi työväentaloja, sillä niihin ei   sisälly suurta maanpuolustuksellista hehkua. Tai pienviljelijäyhdistysten talojakin voisi tarjota, mutta ne ovat niin pieniä.
Tulijoista  enemmistö on nuoria komeita miehiä. Koko joutava asunto-ongelma ratkeaisi  maailman suurimmalla napakympillä. Siitä vävy taloon, kaksi parhaimpiin. Kohta olisi satamissa ja rajoilla  pelkkää tyhjyyttä. Komeat etelänmiehet saisivat  aikaan eksoottisen vipinän kansakunnan  tupailtoihin. Olisi  uusia geenejä vallattomasti tarjolla.  Turha olisi sen jälkeen kaihotangoja  luritella  ja suklaasilmistä unta nähdä.  Ja mikä parasta,  nämä kotoiset urpomme joutuisivat todelliseen kilpailutilanteeseen markkinoilla, jotka olisivat  kyllästyneitä ja joilla tarjonta ylittäisi kysynnän moninkertaisesti.
Kuten huomaatte, lehtoria väsyttää. Kuten huomaatte, yritän tehdä vaikutuksen KEVA:n . Varhaiseläke, millainen tahansa olisi jo poikaa. Kun minä olen 61 ja asiakas 16, moni muukin asia numeroiden lisäksi on käänteinen.
 

perjantai 4. syyskuuta 2015

Karkkoluommo

Akalamppa nilimantti  aka tuppuravahjas  mehjakus.

Koistaita särppöily ahdenat.
Uissamaan
Raannostua  es siemisuudet

Vitun persenaama !!!




Neljä ensimmäistä riviä on koottu toisen asteen lukitestin  sanoista.

 Viimenen rivi on koottu   opiskelijan  lausunnoista opettajaan koskien. Tämä
ei tapahtunut lukitestissä, vaan  toisella tunnilla ja toisessa yhteydessä.


torstai 3. syyskuuta 2015

Naisten seksipilleri

Ei ehkä ole soveliasta viikkotolkulla avautua opettajan raadollisesta työstä. Sellainen  on   lopulta turmiollista ja muuttaa opettajaa kyynisempään suuntaan. Samalla katoaa  hengen sivistys  ja Cygnaeus -tyyppinen  oppimisen  palo. ( Joku hemmetin maahanmuuttaja  taitaa nimestä päätellen tuokin olevan)

Edellinen oli sarkasmia

Puhutaan siis jostain muusta. Vaikkapa naisten  seksipilleristä.

Minä luulin, että se on semmoinen pilleri, joka hotkaistaan perjantai-iltana taksin takapenkillä matkalla  tanssiravintolaan.  Pillerin vaikutus alkaisi niin nopeasti, että miespuolinen taksikuskikin olisi vaaravyöhykkeessä, jos matka olisi  hiukankin pitempi.

Tosiasiassa  kuulemma tätä pilleriä pitää syödä viikkotolkulla, ja silloinkin on  tuloksena  vain eroottisia  unia ja  päiväunelmia. Melkoinen  pettymys monelle miehelle, jotka jo suunnittelivat semmoisen  pillerin   sujauttamista daamin  juomaan taikka semmoisen pillerin piilottamista työmaaruokalan muusiin. Iltapäivän aikana olisi sitten  odoteltu, kenelle manteli tuli tällä kertaa.

No, eroottisia unia  voi nähdä paljon helpommin. Ihan käsikauppalääkkeillä.

Nuoruudessani olin AMK- lehtori  kaudella jonkin sortin tupakkimies, joka kokeili piippua ja sikaria ja  sätkää ja Mallua. Se tiehän jotenkin aina päättyy. Toiset menee nopeammin ja toiset hitaammin. Minä päätin  valita hitaan tien ja ostin  nikotiini purkkaa. Niiden hinnalla olisi saanut  kartongin  tupakkaa  joka  kolmas päivä. Ne purkat olivat pahoja ja ne närästivät.

Niinpä ostin laastareita. Laastaripakkauksessa varoitettiin, että  jos semmoisen  olkapäähänsä teippaa, niin tupakkaa ei passaa edes kokeilla. Henki kuulemma lähtee. Siinä ohjepaperissa varoitettiin  myös vapinasta, sydämen tykytyksestä, hikoilusta ja " villeistä unista" .

Ja ihan aiheesta varoitettiin. Kun olin  lauantaina saunanjälkeen liimannut ensimmäisen laastarin olkapäähän Zembalot alkoivat. Seuraavan viikon keskiviikkoon mennessä olin  selannut  kaikkien naisopiskelijoiden siipisulat, moneen kertaan, edestä ja takaa. Oli ne mahdottomia öitä ja mahdottomia unia. Opiskelijat   sillä viikolla usein  katsoivat minua kummastuneena, kun  kesken luennon seisahduin mietteisiini, hymyilin  vienosti ja  katsoin  naisopiskelijoita.

Ahneeksihan  ihminen semmoisesta tulee, sehän on selvä.

Lauantaina saunajälkeen  liimasin kaksi laastaria  kumpaankin  olkapäähän. menin  jo kahdeksalta petiin ja ajattelin, että  nyt sitä  katsotaan, joko vuoroon tulisivat  nuo sairaanhoitaja-yksikön naiset.

Meno olikin totta vie, aika villiä. Uniin räpsähti 75 vuotias anoppi. Alkuyö oli  sanalla sanoen  aika kauheaa ja rietasta. Sodan käyneen lottatytön käsittely oli armotonta. Heräsin  hikisenä kesken painajaisen. juoksin vessaan, revin laastarit irti. Kaivoin jostain jemmasta tupakka-askin  ja vedin kolme  tupakkaa  ketjuun. Kädet tärisi ja hermostutti.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Lähellä .....

Oli lähellä, että olisin saanut lukujärjestyspaletin kasaan. Noin  5 minuuttia sitten se romahti sitten totaalisesti . Edessä on  tuntien työ taas, jotta palaset loksahtaisivat  kohdalleen.

Taidan kaivata taas  oppitunnille. Nyt  kelpaisi jo  mikä tahansa  tunti ja  mikä tahansa ryhmä.

Olin   englannintunnilla  erityisopettajana. Sellainen on paljon hauskempaa kuin  lukujärjestyksen  kasaaminen. Minä puhuin opiskelijalle englantia ja hän vastasi minulle joko  sanalla " joo" tai hiljaisuudella.

Kysyin, onko hän kotoisin Hankasalmelta? Nuorimies vastasi

- Tavallaan

Joo- sanan  lisäksi sain  vastaukseksi  uuden  virkistävän sanan. Huomaan, että minäkin olen  juuri nyt täysissä ruumiin ja sielun voimissani.

-Tavallaan

tiistai 1. syyskuuta 2015

Vaistot

Luennot ovat vasta iltapäivällä. Voin siis rauhassa  valmistella niitä ja  monistella tehtäviä.  Nukuin kokonaista  neljä tuntia. Pidän sitä hyvänä saavutuksena.

Ensi yönä yritän nukkua  viisi tuntia. Sitten kuusi. Ja sitten on jo kohta viikonloppu.

On muutenkin rauhallista. Metsästyskausi on alkanut, joten aika moni  vitunhokija ja uhittelija on haulikon kanssa kyttäämässä  eläimiä tänä aamuna. Koen suurta myötätuntoa luonnon eläviä kohtaan. Heillä tosin on siivet ja nopeat jalat, sekä vaisto paeta vainoajia.

Olisi mukava ehkä opettaa maahanmuuttajia. Luulen, että he olisivat aika  innokkaita oppimaan uusia asioita ja  touhuamaan tämän yhteiskunnan  hyväksi. Minusta on hyvää vauhtia tulossa entistäkin  maahanmuuttaja- ystävällisempi. Ainakin ottaisin sen riskin mielelläni. Ei ne voi olla näitä  kotimaisia asiakkaita pahempia. Ei varmasti.  Ja  jos vielä se asia pitää paikkansa, että  parhaat sieltä pääsevät lähtemään ja paikalliset takarivintaavit jäävät kiusaamaan naisia ja kameleita, tilanne on ihan selvä.

Tänne vain. Autetaan jos suinkin vain pystytään. Töitä täällä riittää ja palveluammateissa tarvitaan  yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat  kokemusmaailmaltaan  jalostuneita  ja  avarakatseisia. Kokemus toisen asteen opettajana on  vakuuttanut minut  siihen, että kantaväestön  parista emme  heitä tarpeeksi löydä.


Ps. 

Nuoret miehet ovat nopeita oppimaan.  Mölinä alkoi käymään sietämättömäksi. Sanoin, että keskeytän opetuksen ja  lähden huisin Nevadaan. Opetusta jatketaan ensi viikon torstaina klo  16. Kyse on pakollisesta työturvallisuuskortti-koulutuksesta.

Luokassa on ollut hiiren hiljaista. menetetty vapaa-aika näyttää olevan nuoren kallein omaisuus. Siihen  puuttuminen  pudottaa taivaan niskaan. Hyvä näin. On upea  opettaa kun  vi**u kuuluu vain  viiden minuutin välein, ja silloinkin hiljaa ja rauhallisesti, ikään kuin toteavasti.

Mutta vasta  yksi tunti mennyt ...